Puhtaasti esteettisiin puoliin ratkaisuissani yhdistyy aina perinteinen paperinvalmistustapa, joko historiallisina viitteinä tai siten,
että käytän teknisiä ratkaisuja kuvallisina mahdollisuuksina. Rinnastan erilaisia struktuureja, pieniä muutoksia, ajatuksia, unia. Mehiläisvahan käyttö
töissäni on muistumaa ortodoksisesta lapsuudenkodistani, tuohusten tuoksusta, vähän viileästä tunnusta.
Leenakaisu Hattunen
Leenakaisu Hattunen opiskeli tekstiilitaidetta Taideteollisessa korkeakoulussa. Kirjallisessa lopputyössään hän käsitteli paperia, joka voi myöskin olla
tekstiilimateriaali. Intensiivinen, myös empiirinen, tutkimus sai hänet siirtymään kokonaan paperin pariin. Samalla hän irrottautui
tekstiilitaiteen perinteellisistä metodeista. Hänen minimalistisen niukoilla seinätöillään on kuitenkin muodollisesti yhtymäkohtia
seinätekstiileihin. Ryhminä esilläolevat teokset, joille ympäröivä tila ja valo ovat tärkeitä, vaativat katsojaa herkistämään havaintokykynsä,
sillä ne kertovat hyvin pienten muutosten maailmasta.
Ritva Röminger, Paperisointuja-näyttelyn kuraattori
|
